Passipaikka: Puolukkaa 2020 mökin rinteestä, pulahdin järvessä

Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Koronasyksynä ja -kesänä luonto on hellinyt meitä paikoin myös hyvin runsaalla kotipuutarha- ja metsämarja- sekä sienisadolla.

Sesongin metsämarja puolukka on helppo ja palkitseva kerättävä. Jo tunnissa antoisilta paikoilta saa poimittua mukavan saaliin pakkaseen tai heti syötäväksi.

Jos eväiden kanssa satsaa metsässä olemiselle puoli päivää tai jopa kokonaisen päivän, voi jo puhua suursaaliista, josta saattaisi jopa riittää jaettavaa.

Myös esteettinen elämys on taattu, kun maasto punertaa kauniisti kannon tai kaatuneen puun reunamilla. Monta upeaa taulun aihetta on jälleen maalaajille tarjolla.

Säilöminen on oma ihana, mutta myös vaativa lukunsa. Vielä kun oppisi nostamaan pakastimesta edellisvuotiset ja vielä vanhemmat marjat päällimmäisiksi ja sommittelemaan tämänvuotiset päälle.

Tähän aikaan vuodesta talteen kerätyn sadon kanssa vallitsee säästömeininki. Ihan vielä ei oikein raaskisi marjoja, mehuja ja hilloja käyttää.

Talteen kerätyn sadon kanssa vallitsee säästömeininki.

Sitten ensi keväänä ja kesänä jälleen huomataan, kuinka paljon on pakastimesta vielä syömättä.

Moni merkkaa pakasterasian kanteen tai pussin päälle paketin sisällön vuosiluvun kera; mustikka 2020. Asteen verran mielenkiintoisempaa hommasta kehkeytyy, jos teippiin kirjoittaa, mistä saalis on hankittu.

Vieläkin valaisevampi ja muistoja kirvoittava tieto pakasteen kannessa tai kyljessä voisi olla, mitä keräyspäivänä tapahtui vaikka perhepiirissä tai sää- tai uutisrintamalla.

Puolukkaa 22.9.2020 mökin rinteestä, pulahdin järvessä, vesi oli jo viileää, mutta se virkisti. Mustikkaa 1.8.2020 pellon takaa perämetsästä. Karhu oli jättänyt jäljen samalle kävelyuralle.

Keskustelu