Passipaikka: Kiitosta käytetään liian vähän arkipäivässä

Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Juhlapuheissa ja merkkietapeilla saamme kuulla kiitoksen sanoja ja kehuja, mutta arjen hulinassa kiitos monesti unohtuu.

Esimieskoulutuksissa kiitoksen ja myös positiivisen palautteen antamisen merkitystä korostetaan, ja usein sanotaan, ettei koskaan voi kiittää liikaa.

Suomalaiselle luonteenlaadulle runsas kiittäminen ja kehuminen voi olla haastavaa molemmin puolin, sekä kiitoksen tai kehun antajana että vastaanottajana. Jo sanonta ”Kissa kiitoksella elää”, kertoo meistä paljon. Kultaisella keskitiellä kulkeminen lienee tässäkin asiassa se toimivin ja luontevin tapa.

Miten hyvältä se oikeasti tuntuukaan, kun joku sanoo jotakin positiivista hyvin tehdystä työstä tai hoidetusta kodin askareesta.

Ulkonäköön tai vaatetukseen liittyvät kehut tuntuvat myös aidosti kivoilta, vaikka ääneen usein vastaamme vähättelevään sävyyn tyyliin, että ”tämä takkihan on jo ihan vanha”.

Jos kehitettävää on kiitoksen, kehun ja kohteliaisuuden antajana, niin kyllä sitä riittää myös vastaanottajana.

Kiitos, kun elätte sisäsavolaista arkea ja juhlaa kanssamme.

”Kiitos, hyvä lehti!” Näin erään entisen työpaikkani työkaveri hihkaisi iloisena joka kerta lehden ilmestymisaamuna. Miten hyvältä ja innostavalta tämä tokaisu tuntui silloin ja tuntuu vieläkin. Se oli paitsi kiitos, myös arvostuksen osoitus työyhteisöä ja sen uurastusta kohtaan.

Haluan tässä kohtaa kiittää teitä lukijoitamme. Kiitos, kun elätte sisäsavolaista arkea ja juhlaa kanssamme. Kiitos yhteistyöstä, kivoista kohtaamisista, antoisista keskusteluista ja juttuvinkeistä.

Toivottavasti viihdytte sisällöltään uudistuneen lehtemme ja uusien palstojen parissa sekä uusilla nettisivuillamme. On ilo tehdä paikallislehteä teille!

Kommentoi