sunnuntai 5.4.2020 Irene, Irina, Ira, Iro

Parasta paikallista

Hiki lensi lauteita kuuratessa

Pitkän työmatkan aikana ehtii ajatella ja pohtia kaikenlaista.
Eräänä aamuna töihin ajellessa aloin muistella ennen toimittajan ja päätoimittajan uraani tekemiäni työtehtäviä. Muistini kätköistä pompahti lista tilanteita, työpaikkoja ja työkavereita, kaupunkeja ja jopa maita.
Yksi mielenpainuvimmista kesistä vierähti Kuopiossa vuokrakerrostalojen rappukäytäviä ja saunoja siivotessa. Vaikka työ oli fyysisesti raskasta, sitä teki innolla, koska työn jäljen näki heti. Kroppa pysyi timmissä kunnossa ja työkaverit olivat mukavia. Hiki lensi lauteita kuuratessa ja juttu muiden siivoojien sekä kiinteistöhuoltomiesten kanssa tauoilla rupatellessa.
Savolaista perinnettä opettelin kalakukkoleipurina ja asiakaspalvelun taitoja Kuopion torilla kukkoja myydessä sekä muikkuja paistaessa. Paistopäivän jälkeen ei olisi ollut asiaa bussiin, kauppaan tai muihin julkisiin tiloihin ennen raikastavaa suihkua. Onneksi taitoin työmatkani polkupyörällä.
Urani huipulla työskentelin Tampereella Näsinneulassa, missä opin tekemään jäätelöannoksia, sekoittamaan drinkkejä ja avaamaan viinipullon korkkiruuvilla.
Aiemmin tutuksi oli jo tullut ranskalaisten paistaminen huvipuiston grillissä. Heinäkuun lomasesongin jälkeen tiesin, mitä tarkoittaa ruuhka.
Jo ennen täysi-ikäisyyttä auttelin ja siivoilin isäni rakennuksilla. Tutuksi tuli myös heinän tekeminen seipäille setäni pelloilla. Ylioppilaskeväänä istutin koivujen taimia, joista on jo varttunut puita. Vaatekaupassa yritin opetella paitojen viikkaamista, kehnolla menestyksellä. Ai niin, olenhan ollut myös töissä sairaalassa lähetin tehtävissä.
Sairaalaan päädyin vuosien kuluttua uudelleen, mutta tällä kertaa Islantiin Reykjavikiin. Opiskelin tuohon aikaan ravitsemusteknikoksi, ja tein esimiesharjoitteluni yliopistosairaalan suurkeittiöissä.
Olikohan se jo seuraava kesä, kun pääsin töihin Norjaan Osloon henkilöstöruokalan emännän kesälomantuuraajaksi?
Yksi kesä vierähti harjoittelijana Tampereen yliopistossa, jossa jo opiskelin omaa tutkintoani. Valvoin pääsykokeita, ja koin suurta sympatiaa opiskelupaikkaa tavoittelevia kohtaan.
Elämä yllätti, ja keski-iän kynnyksellä aloin opetella lehmien lypsämistä, kun päädyin maatalon emännäksi.
Hyvän siivoojan maailma minussa ehkä menetti. Ruoanlaittotaidoissani on edelleen paljon kohentamisen varaa. Mutta rehellistä työtä ja sen tekijöitä osaan arvostaa korkealle.
Ihmisten kohtaamisesta ja erilaisiin tilanteisiin menemisestä ja niissä toimimisesta olen oppinut paljon, samoin elämästä – ainakin työelämästä. Kaikkia työpaikkojani muistelen hyvällä.

Päivi Taskinen-Kekki

Jätä kommentti

*